tiistai 31. maaliskuuta 2020

Keinutuolitunarointia

Tilaustyö, lasten nostalginen keinutuoli, pääsi käsittelyyn. Valmistusvaiheita pääset seuraamaan blogissani. Kuulin tuolin omistajalta, että käsinojat eivät olekaan alkuperäiset. Itse asiassa hieman ihmettelinkin niiden ulkomuotoa, joka jotenkin ei olekaan ihan samaa muotokieltä tuolin kanssa. Enkä ollut huomannut, että kuvassa, jossa tuolin omistaja kiikkuu uudella tuolillaan, nojat ovatkin erilaiset! Kurkkaapa vaikka itse! Selvisipä siis, että ovat myöhemmin uusitut.  Niiden irroittamisella aloitettiin.

Keinutuolin tuunaus

Sen jälkeen irroitin vanhan päällisen, joka olikin aika lailla täysin palvellut. Voisi ehkä sanoa, että meni jo yliajalla... Päällinen oli aika metkasti toteutettu, yhdestä pitkästä palasta.

Keinutuolin tuunaus

Väritoiveena puuosille oli valkoinen. "Vapain käsin" väri olisi saattanut ollakin jotain aivan muuta, mutta tilaustyö tietenkin toteutetaan toiveita kuunnellen. Taas pääsi Frenchic-sarja käyttöön. Värin nimi on valkoistakin valkoisempi eli "Whitey White". Viimeistely vielä "päällitakilla" eli sarjan Finishing coat-tuotteella.



Hieman huvittava maalari...kun ei vaan oikein tahdo varjopaikkoihin nähdä, otetaan lisävalot käyttöön. Varsinainen valopää!


Ja sitten pienen, kissallisen ja koirallisen torpan luovat kuivatusratkaisut: nojien ruuvireikiin pari ruuvia, joihin kuminauha ja sitten roikkumaan puulieden kuupasta s-koukulla. Tuoli taas pääsi turvaan suihkun lattialle. Se kun on ainoa tila, jonka oven saa kiinni niin, etteivät lemmikit pääse tassuilemaan ja häntiä heiluttelemaan märkään maaliin. Käyttämäni Frenchic-tuotteet tosin kuivuvat nopeasti, mutta nopeita ovat lemmikkimmekin.



Seuraavaksi vuorossa oli aluskankaan laittaminen. Alkuperäisessä asussaan keinutuolilla ei alushametta ollut, mutta minä ajattelin sellaisen kuitenkin laittaa. Näin tein jo "harjoituskappaleenkin" kanssa. Huomasin kuitenkin, että vaahtomuovipehmuste oli jotenkin hassusti kuplalla, joka ei laskenut kankaan pingoittamisellakaan. Videolla yritän asiaa havainnollistaa.


Eipä siis muuta kuin niitit irti vaahtomuovista ja liimat kehiin. Kuvassa jälleen yksi luova kuivausratkaisu, joka saikin aamulla hiukset pystyyn ja kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Oli kiva soikean leikkuulaudan jättämä painauma pinnassa. Kyllä minä sellaista osasin vähän uumoillakin, mutta painauma oli niin massiivinen, että pelästyin tosissani nouseeko enää ollenkaan alkuperäiseen muotoonsa! Nousihan se, huh.

Keinutuolin tuunaus

Vanhaa lakanaa pääsi jälleen uuteen työhön ja keinutuoli sai uuden alushameensa. Kuvassa huristellaan jo päällikankaan farkkutilkkuja.

Farkkukierrätys

Ja tämän blogipostauksen lopuksi se mehevin osuus; tunarointi! Kuinka ääliö, tonttu, pölvästi ja idiootti sitä voikaan olla! Ihan ensimmäistä tuolia en ole kuitenkaan päällystämässä ja silti voin tehdä niin älyvapaan virheen! Ja vielä antaa sen vaikuttaa todella pitkään. Kyllä en muuta voi kun nauraa. Hoksaatko sinä seuraavista kuvista?




Tähän kutkuttavan jännittävään vaiheeseen jätän tämän tarinan tällä kertaa. Tuleeko keinutuoli ollenkaan valmiiksi? Pääsevätkö bonuslapsenlapset koskaan keinumaan tuolilla? Voiko tunarituunaaja enää pelastaa tilannetta? Saapuuko supersankari paikalle? Auttaako kahvi ja suklaa?

Näihin kysymyksiin vastauksia ensi jaksossa!

MAHTAVAA KESÄAIKAA! SE ON TULLUT!

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Väriä valkoiselle pöytälampulle

Löytyipä taannoin kirpparilta Hemtexin valkoinen, luultavimmin kalkkimaalilla maalattu pöytälampun jalka. Ajattelin, että tuossapa oiva tuunauskohde Hannahuuhaalle! Kynttilänjalkojahan olen jo jokusen maalannutkin. Niitä voit kurkata täältä. Jos taas haluat kärsimättömästi nähdä tämän lampun uuden lookin, rullaa samantien alas postauksen loppuun.

Pöytälampun tuunaus

Lampunkanta ja johto saivat suojakseen tuorekelmua, pakastuspussia ja maalarinteippiä.

Pöytälampun tuunaus

Perusteellisen tiskirättipyyhinnän ja kuivumisen jälkeen jalka sai pohjamaaliksi valkoista Pluscolorin akryylimaalia. Kuten yläpuolella olevasta kuvasta näkyy, alkuperäinen look oli tuollainen "kulutettu", countrytyylinen valkoinen. Joku tykkää varmasti, että kannattaisi jättää sellaiseksi, mutta lampun omistaja ei ainakaan siitä sellaisena  pitänyt, kun kirppikselle lampun viskoi. Ja minähän haluan iloa ja väriä!

Pöytälampun tuunaus

Siskon konmarituksesta minulle on päätynyt varjostin mallia Ikea, väriä pirteä harmaa. Haudoin sitä kaapissani suunnitellen sille jotain vielä tekeväni. Nyt osaset loksahtivat paikalleen! 
Kokeillaanpa maalata akryylimaaleilla sekin ja näin yhdistää nämä kaksi vanhaa lampun osaa yhdeksi uudeksi Hannahuuhaa-tuotteeksi. Saattaisi ihan mainiosti epäonnistuakin... Tässä kohtaa teema oli jo muotoutunut mielessäni, mutta nimi haki vielä lopullista muotoaan. Minähän tykkään aina nimetä nämä uniikit työni; nimen keksiminen on lähes yhtä hauskaa kuin itse tekeminen!

Pöytälampun tuunaus

Näissä kyseisissä maalailuhuuhailuissani olen tykästynyt "lattasiveltimiin", joille virallisempikin nimitys on olemassa, muttei nyt tule ulos keskusmuististani...Mikäperkulesenyolikaan...? Tietänet kuitenkin, mistä puhun ja allaolevasta kuvasta näet.

Pöytälampun tuunaus

Mitä näistä palasista siis syntyi? Tadaa! Saanen esitellä: 

VASIKOINTIVALO


Pöytälampun tuunaus

Pöytälampun tuunaus

Ja tietysti Elsa halusi mukaan kuvaan poseeraamaan. On se linssilude! No, ehkä minäkin olisin noin kauniilla ulkomuodolla...Ja lamppukin pääsisi paremmin oikeuksiinsa, kun osaisi kunnolla valokuvaamisen salat! Tämän taidon oppimiseen ei vaan meikäläisen kyvyt riitä, vaikka kuinka yritän. Ja parhaillaankin yritän sitä opiskella.

Pöytälampun tuunaus

Lehmäteema juolahti mieleen melko nopsaan, sillä taannoin maalaamani kynttilänjalka, "Mansikki Muumuu", meni samantien kaupaksi ja siitä kyllä itsekin kovasti tykkäsin. Kultaa tai hopeaa oli pakonomainen hinku myös saada mukaan ja tähän nyt valikoitui kulta. Kullitin (hyihyi) varjostimen ja pari rengasta jalkaan. Renkaat vähän niin kuin viittaavat sonnin "nenärenkaaseen". Muita värejä ovat musta, valkoinen, kolme eri punaista, vihreä ja turkoosi. Kokonaiskorkeus on 68 cm, joten ei ihan pienin mahdollinen pöytälampuksi.
Nimen lopullisen version muotoili sanakikkailijamieheni: "Vasikointivalo". Ihan tosta vaan heitti, kun ääneen pähkäilin. Senkin härkä! 

Lampun loisteessa on mukava "vasikoida", juoruta, kertoa salaisuuksia sekä päivitellä ja kauhistella maailman menoa. Vaan emmehän me nyt sellaisia harrasta, jutellaan vaan mukavia kavereiden kanssa! Kenenkähän kotiin tämä pääsee kielenkantoja kirvoittamaan? Sinunko?

VALOISAA KEVÄÄNJATKOA!



keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Keinutuolin kevätkarkelot

Sain "toimeksiannon" ystäväni lapsuuden keinutuolin uudistamisesta hänen bonuslapsenlapsilleen. Siinä on ystäväni kiikuskellut pienenä tyttönä, kuten kuva todistaa. Ihanaa, että se on säilytetty! Hänen lempivärinsä on muuten niin kauan kuin minä olen hänet tuntenut ollut punainen; lieköhän keinutuolilla jotain osuutta asiaan😉?Toiveena niin hänellä kuin bonuslasten äidilläkin oli saada keinutuoliin uusi päällinen farkusta. Ja sitähän on Hannahuuhaa jo harjoitellutkin yhden nojatuolin verran! (Klikkaamalla nojatuoli-sanaa voit kurkata, miten onnistuin.)

Keinutuolin uusi elämä

Samainen ystäväni on myös todella ihanan runsaasti lahjoittanut vaikka ja mitä materiaalia Hannahuuhaan käyttöön. Häneltä olen saanut mm. kuvan farkkuhenkisen pussilakanasetin, jota tietenkin aion käyttää kyseiseen keinutuoliin. Näin saadaan kiikkuun vähän persoonallista, tuolin tilaajalle ja käyttäjille henkilökohtaisempaa ilmettä; keinutuolin tulevien käyttäjien äiti nimittäin on nuorempana nukkunut samaisilla pussilakanoilla ystäväni luona ollessaan!

Keinutuolin uusi elämä

Seuraavat kuvat näyttävät, miltä keinutuoli näyttää ennen kuin Hannahuuhaa käy siihen käsiksi. Aion päällystää tuoliosan farkkutilkuilla (+sopivasti pussilakanasta tähtitilkkuja) sekä maalata puuosat. Saa nähdä, mitä prosessin aikana ehkä vielä saan päähäni...

Keinutuolin uusi elämä

Keinutuolin uusi elämä

Onko sinullekin tuttu ilmiö tuo "tarroittaminen"? Minun lapsuudessani tarrat olivat kova juttu ja niitä oikein keräiltiin. Äidin ja tietysti muidenkin iloksi niitä sitten liimailtiin todella kivoihin ja näkyviin paikkoihin. Tässä tuolissa on kiikuskeltu oikein Volvon kyydissä😆. Kun nyt vihdoin sain aikaiseksi kuvata tuolista ennen-kuvat, voin aloittaa itse projektinkin! Raporttia tulossa.


KEINUMISIIN!

Valokuvaus ja aukko

Valokuvaaminen on taito- ja tekniikkalaji. Parhaillaan yritän kovasti opiskella ja omaksua valokuvaamisen teoriapuolta ja perustermistöä. Jännää tässä on myös tämänhetkinen korona-viruksen vaikutusten alla oleminen eli etäopiskelu Office365-paketin Teams-työkalulla. 

Aukko (aperture)

Video kertoo perusteellisesti, mitä ja mikä on kameran aukko.




Kapea syväterävyys, shallow depth of field
Mitä kapeampi syväterävyysalue (pienempi f-luku), sitä terävämpi on kohde ja epäselvempi tausta.

Laaja syväterävyys , wide depth of field
Mitä laajempi syväterävyysalue (suurempi f-luku), sitä terävämpänä näkyy koko kuva-alue eli sekä kohde että tausta.

What is depth of field?

Shallow depth of field

Kokosin aiheeseen liittyen ja hiuksenhienosti aiheen ohikin Pinterest-taulun

Pinterestin syövereihin sukellettuani alkoi Pinterest syöttää myös monennäköisiä kuvausjärjestelykikkoja kotona toteutettavaksi ja teinpä taulun myös sellaisille. Vielä on tosin anti kovin pieni, mutta eiköhän sekin pinnauksia lisää saa. Tuotekuvauskikkoja - taulu.

Kännykällä kuvaaminen

Minulla on järkkärikamerakin, mutta me emme ole samalla aaltopituudella. Yhteistyötä on yritetty viritellä, mutta heikoin tuloksin. Olenkin vähän ajatellut keskittyä kännykällä kuvaamiseen. Sekään ei ole helppoa! Kun ei vaan tuota teknistä älyä saati muistia ole kauhalla annettu... Löysin kuitenkin räpläämällä sellaisen ominaisuuden kuin reaaliaikainen tarkkuus. Seuraavat kuvat on räpsäisty kesken videopalaverin tämän toiminnon avulla ja kovasti yritti kännykkä neuvoa minua ("siirry kauemmaksi kohteesta jne"). Toista peukalokuvaa on vähän käsiteltykin kännykän ohjeiden mukaan, mutten enää muista kumpaa. Ehkä tähän reaaliaikainen tarkkuus-ominaisuuteen perehdyn vähän lisää! Onko se ensinkään mikään aukkoasia???

Kännykkäkuvaus

Kännykkäkuvaus

Kännykkäkuvaus
Kännykkäkuvaus
Kännykkäkuvaus


Makrotarkennus

Ja sitten ei kun hyödyntämään näitä opiskeltuja asioita omiin tuotekuvaushommiin!!!

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Valokuvan totuudellisuus - opiskelupohdintoja

Olen parhaillaan opintovapaalla, johon osittain johti kuuluisa viidenkympin villitys. Luova osasto aivojeni vintiltä alkoi puskea päälle niin voimallisesti, että oli suorastaan pakko ottaa aikalisä työelämän arkipuurtamisesta. Aloitin elokuussa 2018 vuorotteluvapaalla, josta luistelin sujuvasti opintovapaalle maaliskuussa 2019. Puolen vuoden vuorotteluvapaairtiotto ei vain riittänyt.

Nyt olen siis aikuisopiskelijana Salon seudun ammattiopistossa visualistilinjalla. En tähtää valmistumiseen, vaan suoritan tutkinnon osia. Sellaisia, joista on itselle hyötyä ja apua Hannahuuhaan huuhailuihin. Yksi osa-alue on valokuvaus. Ja se se vasta haastava alue minulle onkin! Vaikka olevinaan on kovinkin visuaalinen, ei se hirveästi auta, kun pitäisi saada tuotteistaan edustavia kuvia! Idea voi löytyä, mutta tekninen toteutus ontuu pahasti. Tekninen - jo sanana niin kaukana minun aivotoiminnastani...

Huomenna alkaa valokuvauskurssi, jota varten on annettu ennakkotehtävä:

  1. Tuo mukanasi valkoinen esine.
  2. Lue oheinen teksti. Kirjoita blogiisi, mitä ajatuksia ja kysymyksiä heräsi mieleesi.
  3. Luo Pinterestiin taulu, johon etsit 5 valkuvaa, jotka syystä tai toisesta "kolahtavat". Perustele valintasi. Valokuvat voivat olla tuotekuvia, taidekuvia, itse otettuja jne.

Ykköstehtävää varten otan peräti kaksi esinettä. Näet ne kuvassa.

Valkoista mustalla


Kakkoskohdan teksti on artikkeli, jossa HS:n elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen pohtii valokuvia, niiden totuudenmukaisuutta ja vaikutusvaltaa. Valokuvat voivat olla jopa vaarallisia! Ne voivat vääristää totuutta monellakin tapaa niin kuvaajan kuin katsojankin ansiosta. Kuvaaja jo suorittaa "vääristymää" ensinnäkin kuvaa rajaamalla puhumattakaan sen jälkeen tapahtuvasta kuvankäsittelystä. Ihan omakohtaisesti ja konkreettisesti itse epätoivoisesti tuotteitani kuvatessa todellisuus on usein täysin toisenlainen kuin itse kuva. Ja nytpä ryhdyn varsinaisiin paljastuksiin ja nolaan itseni seuraavilla kuvilla. Ylempi kuva on rajattu, Instaan päätynyt pähkähullu tyynyjeni mainoskuva. Idea on edelleen mielestäni hauska ja humoristinen, Hannahuuhaa-itseironiaa. Toinen kuva on rajaamaton, todellinen, ei niin mairitteleva, nolohko makkaramassu pömppömaha leukailija housut pudonneena. Olen ajatellut, että senkin vielä julkaisisin juuri tyyliin käsitelty kuva vastaan todellisuus...uskallanko tai kehtaanko? Riittääkö itseironiakykyni sittenkään...? No, nyt se riittää ja nyt sen teen! Ja tämä kuvapari tekstin luettuani tuli mieleen, ei voi mitään! Omaan kokemusmailmaansa sitä aina peilaa, itsekäs ihminen.

Kuvan rajaus

Rajaamaton kuva

Huh, tunsitko myötähäpeää vai millaisia ajatuksia sinulle tuli kuvaparista? Vai tuliko mitään? Kuvan aikaansaamat ajatukset, tunnelma jne ovat toki paljon laajempi kokonaisuus kuin esittämäni oma yksittäinen, pieni esimerkkini (mahani ei ole pieni!). Mutta se onkin vain yksi kuvan sanomaan vaikuttava osa-alue, kuvan rajaaminen. Entä kaikki se muu, mikä ei näy kuvassa? Missä on ylempi kuva otettu, mitä on kuvan rajojen ulkopuolella? Alakuva on todenmukaisempi, alapääkin näkyy! Etenkin maisemakuvissa kuvaajan rajaama alue voi olla vain pieni ja suppea, kiinnostava kohde muuten varsin sekavassa ja ehkei edes niin kauniissa ympäristössä. Mitä näkyy "kameran takana"? Omalta osaltani paljastan tätä pikkuisen tässä postauksessani: Tuotekuvaus.

Toinen erittäin suuri vaikuttava asia on kulttuurin luomat arvostukset ja sama suppeammin ihan yksittäisen katsojan arvomaailma, kokemukset, ennakkoluulot yms, jotka vaikuttavat kuvan tulkintaan. Katsojalla on aina oma tulkintansa, joka muodostuu omasta kokemustaustasta ja ajattelumaailmasta. Artikkelin kuva leveästi hymyilevästä, peukuttavasta naissotilaasta tapetun henkilön ruumiin yläpuolella on tosiaankin irvokas ja vaikka kirjoittaja pyrkii  selittämään ja antamaan kuvalle inhimillisempää ja loogista kontekstia, en minä ainakaan pysty näkemään siinä muuta kuin vastenmielistä epäinhimillisyyttä, suoranaista järjettömyyttä ja julmuutta. Minun maailmankuvani, minun kuvantulkintani. Artikkelin kirjoittaja pyrkii selittämään kuvaa mm. amerikkalaisella poseerauskulttuurilla ja tottahan se onkin. Jos olet koko ikäsi oppinut, että kuvissa pitää aina hymyillä niin, että valkaistut hampaat näkyvät, niin... Kulttuurisidonnainen ilme. Ja kyllä minäkin aina pyrin miettimään, mistä huono käytös voisi johtua ja yritän ymmärtää ja olla laajakatseinen. Uskon kuitenkin ihmisten hyvyyteen. Mutta totta on myös, että kuvan ottamisen ympärillä ja olosuhteissa ihminen saattaa hyvinkin muuttua ja toiminta on aivan erilaista kuin "toisessa maailmassa". Ei voi tuomita toista, kun koskaan ei voi tietää, miten itse toimisi samassa tilanteessa. Ehkä vielä törkeämmin ja hullummin. Yhtä kaikki, toisten tappaminen on hullua ja järkyttävää.

Irakilaisessa Abu Ghraibin vankilassa vuonna 2003 otetussa valokuvassa yhdysvaltalaissotilas Sabrina Harman poseerasi vieressään murhatun ruumis.

Aargh ja apua, alkaa maailmantuska puskea iloiseen mieleeni! Minä olen tietoisen tiedostamatta valinnut elämäntavakseni pahojen asioiden välttelyn, silmien tietyntasoisen ummistamisen kauheuksilta, vaikka hyvin tiedän sellaista maailmassa olevan aivan liikaa. Elelen omassa Huuhaa-kuplassani jalat tukevasti ilmassa, katsellen kauneutta, ihmetellen ihanuutta ja pohdiskellen positiivisia asioita. Olen optimistinen höppänä, huumorinkukkaviljelijä, etsin (ja löydänkin) positiivisia puolia asioille. Nauran paljon, olen sarkastinen, mutten ilkeä. Olen mieluummin haihattelija kuin voivottelija. Näin ainakin kuvittelen. Vai onko sekin vääränlainen sielun selfie??? Hmmm...

Kolmoskohdan Pinterest-taulun haluan ehdottomasti tehdä ilon ja positiivisuuden hengessä. Totta kai surkuttelukuvatkin minua puhuttelevat ja kolahtavat, mutten halua sellaisia alleviivata. Positiivisuus luo positiivisuutta! 5 kolahdusta, Pinterest-taulu

Palataan pinnallisuuksiin ja pieniin asioihin: Mitä minä haluan tuotekuviini tuoda? Mitä tunnelmaa välittää? Huumoria, iloa, väriä! Kun ne elementit onnistun teknisestikin kuviini saamaan niin, että katsojakin ne näkee ja niin tulkitsee, katson onnistuneeni. Niin, ja tietysti maaliin asti päästään, jos joku vaikka innostuisi kuvien avulla Hannahuuhaata ostamaankin😉.

RÄPSIMISIIN!


maanantai 9. maaliskuuta 2020

Keittiön uusi ilme

Keittiön pintaremontti

Kerroinpa tuossa joku postaus sitten sisustusvinkkauskeikastani tuttavan keittiöön. Nyt on remppa viimeisiä silauksia vaille valmis ja meidät kutsuttiin sen kunniaksi syömään tähän uudistuneeseen keittiöön. Vinkkausjutun voit kurkata tästä.

Voi että, mutta kyllä on ollut ahkera ja kekseliäs pariskunta! Kuvat kertokoot, millainen on uudistetun keittiön ilme. Vinkeistäni "jatkoon" pääsivät mm. välitilan kaakeleiden maalaus mustavalkoiseksi, mustat työtasot, uudet vetimet ja ilmanvaihtohormipömpelin mustaksi muuttaminen. Matto ja verhot ovat heillä vielä etsinnässä, mutta kuulemma ehdottamani itämaistyylinen mustasävyinen on tulossa, kunhan löytyy. Täytyy sanoa, että keittiö oli kyllä ihan pirun komia ja alkoi kummasti kutkuttaa oman keittiönkin pikku remontointi... ja pientä viilaustahan on meneilläänkin, aina😝.

Keittiön pintaremontti

Kaapit ovat todellakin kauniit ja tulevat nyt hienosti esiin uuden välitilavärityksen ja mustan työtason kaverina😍.

Keittiön pintaremontti

 Mustavalkoinen kontrasti tuo kivasti eloa välitilan röpelöreunaisiin kaakeleihin.

Keittiön pintaremontti

Vetimetkin vaihtuivat rosteriseen liesituulettimeen sointuviksi. Tosin vielä kivamman näköiset ovat kuulemma hakusessa.

Keittiön pintaremontti

Kerrassaan kekseliäs ja kertakaikkisen hyvännäköinen ratkaisu nurkan hormikoteloinnin uudistukseen: mustaa teräslevyä ja rosterinvärinen kulmalista. Täydellinen!


Keittiön pintaremontti


Keittiön pintaremontti

Välitilan mustavalkoyhdistelmä toimii mielestäni upeasti! Kaakelithan ovat hieman "röpelöreunaiset", joten musta saumaustussaaminen tekee kokonaisuudesta mukavan eläväisen. Taitava ja rohkea emäntä!

Keittiön pintaremontti

Pariskunnan löytämä tiilitapetti on sikamakee! Todella aidon näköinen ja hyvät värit. Tapetista löytyy niin mustaa, kaappien ruskeaa kuin valkoistakin. Ja seinällä on peräti kaksi Hannahuuhaan taulua, jotka nekin istuvat hyvin kokonaisuuteen! 
Emäntä maalasi kirpparilta löytämänsä eripariset puutuolit mustaksi. Hienot!!!

Keittiön pintaremontti


Ei ole isäntäkään eilisen teeren poikia! Vanhan oven (päällä lasi) kantimiksi hän laittoi vanhan "Singerin jalat". Oikeaan etäisyyteen ne saatiin purkamalla keskiosa pois ja laittamalla tilalle teräsputket (mustaksi maalattuna) sekä vielä todella upeasti vaijerit ristitueksi. Oli tukeva ja komia kokonaisuus!

Keittiön pintaremontti

Pöydän lisäksi isäntä rakensi keittiönpöydän päällä olevan lampun. Huomaa myös kattolistat, jotka ovat samaa lautaa kuin lampussa. Kyllä jo kysyin, että tuliskos hän Hannahuuhaalle hommiin! Jos olin minä olevinani keittiön ideoija, niin kyllä taisin minä saada ihan yhtä paljon ideoita, jos en enemmän! Vai pelaanko omaan pussiin; minä syötin, pariskunta otti kopin ja jatkoi samoilla pelimerkeillä😉.

Keittiön pintaremontti


Keittiön pintaremontti

Pariskunta kertoi pitävänsä itse kovasti lopputuloksesta. Ja nin pidän minäkin! Remonttikustannukset olivat hyvinkin kohtuulliset. Aina ei tarvita suuria rahoja, jotta saadaan suuri muutos. Tämä voisi jopa olla yksi Hannahuuhaan johtoteemoja ja remonttifilosofian perusjalkoja. Yhdellä sanalla tiivistettynä siis edullisuus. Pitääkin pohtia ja selkeyttää Hannahuuhaan sisustusteesit! 

Mitä sinä pidät tämän keittiön uudesta ulkoasusta? Mikä on erityisesti mieleesi?

SISUSTELEMISIIN!




keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Käsityöläisen kädet


Enpä kyllä olisi ikinä uskonut, että Hannahuuhaa hurahtaisi kynsilakkaan! Saati manikyyriin. No, ehkä nuorena hupakkona sellaiset asiat kiinnosti, mutta silloin en ollut vielä Hannahuuhaa, vaan ihan muuten vaan huuhaa. Nyt on sitten varmaan se viidenkympin villitys. Ja ystävältä joululahjaksi saatu lahjakortti kestolakkaukseen, johon vihdoin sain aikaiseksi mennä helmikuussa. Kuva kertoo, mitä ekalla kerralla tehtiin. Yllättäen valitsin pinkin lakan😄.Kunnon kontrasti käkkyräsormille. Kun kerran tämä tehdään, tehdään se sitten kunnolla, että huomaa! Jutun lopussa näet, miltä kynnet näyttävät nyt toisen käyntikerran jälkeen.

Kynnet kuntoon

On se vaan mukava katsella, kun kädentaitaja työskentelee! Nadja on kyllä melkoinen näppäräsormi!
Nadjan sivulle (Facebook)  pääset kurkkaamaan klikkaamalla kuvaa.

 Nadjan manikyyri
Kynnet kuntoon


Kevään ja kukkamullittelun (sanamuunnosihmiset, huom!) kunniaksi tällä kertaa laitettiin itsestäänselvän pinkin lisäksi viherpeukalot! Kyllä taidan sellaiseksikin itseni laskea, viherpeukaloksi. Ihan kohta alkaa viherkausi; ensin sisätilojen vihreät kuntoon ja sitten pääsee taas puutarhaa mylläämään. Ihanaa!

Kynnet kuntoon

Kyllähän se on niin, että käsityöläisen kädet saavat olla iloisen näköiset. Itse kädet eivät kyllä ole kauneudella siunatut, mutta mitä sitten? Iloiset kynnet saavat olonkin iloiseksi! Kelpaa näillä nyt käsitöitä käsitellä ja kaikille käsiä esitellä. Oletko sinä kokeillut tai jopa koukuttunut?

VILKUTELLAAN!