keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Hannahuuhaa-pop up

Pop up- myyntitapahtuma

Elämä on ihanaa ja antoisaa!!! Kaikenlaisia hauskoja juttuja voi vastaan tulla. Vai mitäs sanotte siitä, että Hannahuuhaa pyydettiin pitämään "pop up-myyntitapahtuma" Salon Mattopyykin tiloihin? Aivan hykerryttävän ihanaa yhteistyötä; Hannahuuhaa mattopyykillä! Kyseisen liikkeen omistaja on aivan ihana ihminen, niin kuin kyllä lähes kaikki ihmiset minun mielestäni ovat...mutta hän on vielä ihana+! On tutun tuttu, entuudestaan en häntä tunne. Mutta pyysipä minua liikkeensä tiloihin myymään Huuhaata, siis edistämään minun liiketoimintaani. No, tottahan nyt suostuin! Kävin "katsastamassa" juuri maanantaina tilan, ja kyllä sitä riittääkin! Saan ihan koko tuotannon helposti esille. Olen kyllä siellä ennenkin vieraillut asiakkaan ominaisuudessa, mutten edes muistanut sitä niin tilavaksi!

Yhteistyökumppani


Yhdessä vielä päätettiin, että tarjotaanpas glögiä ja piparia kävijöille. Tapahtumasta voit lukea lisää FB-sivuni kansikuvasta (kuva alla) tai tästä tapahtumalinkistä.

TERVETULOA!

Pop up-tapahtuma

tiistai 3. joulukuuta 2019

Lokerikon muodonmuutos

Lokerikko ennen ja jälkeen




Tuunattu lokerikko

Sisko oli aikanaan bongannut kirpparilta pari lokerikkoa nuoremman poikansa legoukkeleille. Legohahmot olivat tosi tärkeitä ja ansaitsivat päästä esille. No, poika kasvoi pois Lego-iästä ja sisko luonnollisesti keksi lahjoittaa lokerikot minulle, kuinkas muuten! Ja hyvä niin. Suuri osa projekteistani onkin lähtöisin sukulaisilta, ystäviltä tai tutuilta ja nykyään tavaraa saattaa tulla jo siskon äidin kummin kaimaltakin😆. Alkaa olla hamsterin maine kiirinyt...
Kuvakollaasissa pikaiset ennen-kuvat; vihdoinkin alan muistaa kuvaamisen myös ennen tuunausta! Materiaali on jonkinlaista tummanruskeaksi maalattua kovalevyä ja taustalevyssä liimattuna beige "samettikangas".
Lokerikko ennen muodonmuutosta

Ja seuraavassa lokerikko osiin purettuna. Yksi poikkihylly olikin näköjään poikki, mutta pysyy silti paikassaan. Toivottavasti vielä takaisin kasatessakin toimii. Taustalevyn putsaamisessa oli aikamoinen homma; kuvassa näkyy kiinni jäänyttä liimapintaa, jota kuumenevin sormin hurjasti hinkaten poistin. 

Lokerikko osina

Lokerikkojahan on kaksi, joten tähän ensimmäiseen on hyvin suuri oletusarvo kaikille mahdollisille virheille. Toisesta luultavasti tuleekin jotain aivan muuta. Tämä harjoituskappale saakin nyt sellaisen ulkomuodon, että sutenakin sopii omaan peräkamariin, jos ei laatu täytä myyntikriteerejä.

Alustavana suunnitelmana on laittaa taustaksi Pip-studion tapettia, jota jäi yli peräkamarin tapetoinnista. Poikkihyllyt maalaan Frenchic-kalkkimaalilla, pinkillä tietenkin! Sitä kun sattuu myös olemaan valmiina. Ennen maalausta pitää pinnat hioa ja tähän olen löytänyt varsin kätevän välineen, hiomasienen. En ole ennen moisiin törmännyt, mutta nyt sellaisia on ihan melkein joka rautakaupassa. Ehkä on ollut ennenkin, mutta minulta ovat piilotelleet.

Hiomasieni on näppärä.

Täällä Huuhaa-torpassa on aina avuliaita nelijalkaisia. Maalaushommat esimerkiksi on syytä ajoittaa niin, että pienempi avustaja, Elvis-kissa on ulkona tai vähintään kaapissaan (ihan totta, lempinukkumispaikkana tällä hetkellä peräkamarin emännänkaapin alahylly villapaitojen päällä!). Nyt oli pienimuotoinen pinkki katastrofi lähellä, kun kissa tulikin yllättäen sisään ja suoraan Hannahuuhaan pajan työpöydälle.

Pikku apulainen

Asioillahan on tapana järjestyä ja niin onneksi kävi nytkin! Olin juuri ehtinyt maalata poikkipuut ja siirtää "turvaan" puuhellan päälle. Maalisuti ja -purkki siirtyivät salamannopeasti tiskipöydälle ja suti pesuun samaan aikaan, kun pikku apulaiseni tarkasti ulkokehikon hiontajälkeä.
Poikkihyllyjen maalaus olikin operaatio sinänsä. Pähkäilin itselleni yllättävänkin pitkään, miten saan ne maalattua ja kuivumaan mahdollisimman näppärästi ja helpolla. No, joku olisi varmasti keksinyt paremmankin tavan ja jos sinä, lukija, tiedät hyvän kikan, ole kiltti ja kerro minullekin. Minä keksin sen luultavasti jossain vaiheessa, mutta liian myöhään tähän... minun "hetihetiheti"-ratkaisuni näet kuvista.

Maalauspidike nipistimestä


Maalin kuivuminen


Valumilta en välttynyt lovien kohdalla. Spraymaali olisi varmasti hyvä valinta tähän kohtaan, mutta eipä ole tähän aikaan vuodesta paikkaa, jossa sillä maalaisi. Ja Huuhaa-filosofisesti siitä tehdään ja sitä käytetään, mitä on! Frenchic-maalisarja on uutuus kalkkimaalien tarjontaan ja kesällä olin vähällä lähteä jälleenmyyjäksikin. Se on taas ihan oma tarinansa, mutta tästä johtuen minulla on aika hyvä kattaus kyseisiä maaleja ja tarvikkeita. Iittalassa sijaitseva Pappilan Sunday shop on kyseisen sarjan maahantuoja ja aika ihana paikka onkin! Jos sinne päin satut matkailemaan, niin suosittelen lämpimästi! Kurkkaa  lisää, jos kiinnostuit!
Pappilan Sunday Shop


Kertamaalauksen jälkeen kokeilin asetella poikkipuut takaisin ristikoksi. Ihan helposti ei onnistunutkaan, joten pieni lovien hionta oli paikallaan. Siihen avuksi keksin kynsiviilan. Lisäksi käytin pientä palaa hiomapaperia, jonka taitoin sopivasti koloon. Taso vatsaa vasten ja hiomapaperin liikuttelu kolossa olisi varmasti ollut myös kuvaamisen arvoista, mutta kuvausapu oli sillä hetkellä omalla työmaallaan...

Välihionta

Toisen kerroksen maalaamisen päätin suorittaa kehikko kasattuna. Ja taas, ongelmiin löytyi ratkaisu omasta takaa. Pyörivä alusta helpottaa hankalaa maalausta, joten Ikean pyörivä tarjotin alimmaiseksi! Päälle leikkuulauta ja molemmat suojataan maalilta (foliolla ja roskapussilla).




Huuhaa-tuotteilla on taipumus kehittyä ja muuttua tekemisen edetessä. Niin kävi nytkin. Muistin, että minulla on myös jonkinsortin turkoosinsinistä Frenchic-maalia, joten päätinkin maalata kehikon ulkokehän sillä kokopinkin maalauksen sijaan. Tapetissakin on suurinpiirtein samaa sävyä, joten mikä ettei! Tuleepa taas värikkäämpää ja erottuu seinästä, jos lokerikko päätyy omaan peräkamariin pinkille seinälle. Loppukasaus olikin ihan tajuttoman haastava homma! Sainpa siinä toisenkin poikkihyllyn katkeamaan... mutta lopussa kiitos seisoi, ainakin tyydyttävä. Kyllä sen "myyntipöydälle" kehtaan laittaa, vaikka itsehän en tietenkään ihan tyytyväinen ole. Mutta ystäville ja tuttaville lokerikkoa esiteltyäni ja sitä kautta itsevarmuutta kerättyäni uskaltaudun tyrkylle laittamaan. Hinnaksi tulee 20 euroa. Nyt ei muuta kuin miettimään, teenkö toisesta samanlaisen vai täysin jotain muuta... Mitä sinä ehdottaisit?

Valmis lokerikko

tiistai 26. marraskuuta 2019

Novitan tupsukehikko

Äitini oli ostanut Novitan tupsukehikon kaappiinsa lojumaan ajatellen varmaankin toiveikkaana sitä myös käyttävänsä. Mutta äiti vaan neuloo villasukkia, eikä syntynyt tupsun tupsua. Niinpä hän keksi lahjoittaa sen minulle. Jos vaikka tulisi käyttöön... no, minullakin se lojui lankalaatikossa jonkun tovin ennen kuin nyt sen löysin uudelleen lankoja tutkiessani. Siis testaukseen!

Villalankatupsut
Työn alla minulla on kohtalaisen kokoinen tähden mallinen rautakehikko, josta rottinkiosat olivat jo puutarhakäytössä "syöpyneet". Olen virkannut kehikon piiloon Hannahuuhaa-tekniikalla ja keksin, että tähden kärkiin voisin laittaa tupsut. Tähti on viisisakarainen. Tästä projektista tullee oma juttunsa.

Olen jonkin verran tehnyt tupsuja ihan perinteisesti itse tehdyillä pahvikehikoilla, joten vertaankin tupsukehikon kätevyyttä vanhaan tapaan.

Novitan tupsukehikot


Ainakin kehikot ovat iloisen väriset!!! Pakkaus sisältää 4 eri kokoista kehikkoa: halkaisijaltaan 3,5cm, 5,5cm, 7cm ja 9cm tupsujen tekoon. Minulla on siis joku vanhempi versio, sillä Novitan sivujen mukaan nykypaketissa on kolme kehikkoa...ja on se kyllä ihan eri näköinenkin koko paketti. Vanhassa vara parempi!

Tupsukehikoiden koot

Tupsukehikon käyttöohjeet

Päätin kokeilla pienintä, 3,5cm kehikkoa. Ohjekuvissa kehikkoon kierretään vain yhtä lankaa, mutta minä halusin kolmivärisen ja kiersin kaikki kolme lankaa kerralla.

Langan kiertäminen tupsukehikkoon

Alku aina hankalaa, tässäkin. Olipa haastavaa pidellä kehikon puolikkaita kohdillaan! Kun vauhtiin pääsi ja sai muutamat kierrokset kierrettyä, asettuivat puolikkaatkin paremmin. Seuraavaksi ihmettelin, miten vaihdan kiertämään toisen puolikkaan puolelle. Ääh, siitä vaan, ajattelin ja annoin mennä. Siitä ei tullutkaan suurempaa ongelmaa. Ohjeen kohdassa 4 sattui kurjasti ja kehikkoon sattui. Toinen valkoinen liitin hajosi heti kättelyssä naks poikki! No, kiinni pysyi yhdelläkin, joten seuraavaan vaiheeseen eli leikkaamaan keskeltä. Homma sujuikin ihan mukavasti loppuun asti ja ensimmäinen tupsu valmistui. Jostain syystä siitä kuitenkin tuli enemmänkin soikea kuin pyöreä tasoittelun jälkeenkin. Se oli siis se ensimmäinen: harjoituskappale. Näinhän mulle aina käy! En lannistunut, vaan heti vaan seuraavaa tekemään! Ja tupsu tupsulta tuli parempaa jälkeä, vaikka siis olin saanut jo yhden osan rikkikin.

Ihan kelpo tuote sinänsä, mutta kestävyys ei ihan parasta luokkaa. Helpotusta vanhaan pahvikehikkotekniikkaan tuli langankiertämiseen; se kävi nopsaan, kun ei tarvinnut lankaa mistään reiän läpi pujotella. Tuote läpäisi Hannahuuhaa-testin ja pääsi jatkoon!

Villalankatupsut





Helppo havukranssi

Eikös olekin vallan metkamaista, kun edellisessä postauksessani kerroin, etten juuri koristele jouluun ja nyt heti teen juttua joulukoristeen teosta😁? Se on jotenkin niin tyypillistä minulle, "vapaasielulle"; tehdä juuri päinvastoin kuin mistä puhe tai mikä suunnitelma.

Havukoriste


No, joka tapauksessa, kun idea iskee, se täytyy toteuttaa heti. Meni syteen tai saveen. Minulla yleensä sutta pukkaa, mutta nyt tuli lähes kelvollinen ja sellainen, mitä etukäteen mielessäni näin. Oman tyyliseni ja "ilmaiseksi" siitä mitä on. Idea iski Elsan kanssa metsälenkillä ollessani; kuusta piisaa omassa (no, miehen) metsässä, joten ei kun hakemaan sekatöörit ja napsimaan pari oksaa. Elsa auttavaisena kantoi yhden. 

Miljoonakaapistani keksin punaista, leveää nauhaa ja punaista alumiinilankaa, jotka ovat vuosikaudet siellä ihmetelleet, mihin meitä oikein tarvitaan. Kaverilta olen saanut jokin aika sitten pussillisen punaisia kilikelloja, joten nekin käyttöön!

Helppo havukranssi

Koko hommaan meni noin viisi minuuttia, joten hyvinkin kustannustehokas oli. Mitä siis tein 5 minuutissa?

  1. Kuusesta napsin neljä noin 40-senttistä oksaa.
  2. Sidoin ne ohuella rautalangalla tiukasti.
  3. Tein rusetin satiininauhasta ja kiinnitin oksien tyveen samalla ohuella rautalangalla mahdollisimman huomaamattomasti.
  4. Pyöritin alumiinilankaa Sharpie-tussin ympärille pätkän kerrallaan, kunnes kokonaismitta oli sopiva.
  5. Kiinnitin alumiinilangan päihin punaiset kilikellot ja koko kiepin taas ohuella rautalangalla kiinni tyveen. 
  6. Sidoin seinässä olevaan rukinpyörään kranssin rautalangalla.

Havukranssin materiaalit

Rusetti havukranssiin

Vielä siis aion tehdä toisen samanlaisen, sillä kuistin seinällä on molemmin puolin sisäänkäyntiä rukinpyörät. Mietin myös, laitanko valosarjat niihin. Ideaahan voi varioida vaikka kuinka! Värittömämpi versio voisi olla juuttinarusta ja valkoisesta pitsinauhasta. Kranssi voisi olla myös paljon runsaampi, rajana vain mielikuvitus ja miljoonakaapin sisältö. Tällaisilla kransseilla mennään kuitenkin tämä vuosi! Ehkä vielä otan kuitenkin vähän paremman kuvan lopputuloksesta...

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Joulu

Tasan kuukausi jouluun... Hannahuuhaa ei ole jouluihmisiä. Hannahuuhaa ei oikeastaan ole minkään juhlan ihmisiä... En minä mikään joulun vastustajakaan silti ole! Aah, imelletty perunalaatikko, porkkanalaatikko, rosolli ja haudutettu punakaali; todellisia joulun herkkuja ja kuuluvat nimenomaan jouluun. Ei niitä muulloin syödä, ainakaan meidän torpassa. En ainakaan minä muulloin tee.

Olen kuitenkin nyt vähän yrittänyt olla mukana sesongissa ja tehnyt joitakin joulumaisia koristeita. Kuvissa Hannahuuhaan "Tonttutähti" vanhaan puutarhakoristeen kehikkoon virkattuna sekä ompelimosta saadusta kangasjämäsäkistä löytyneistä joulukankaista tehdyt pikkupehmosydämet. Ne voit ripustaa kuuseen, kranssiin, käyttää kattauksissa tai pakkauksissa tai missä vain!
Kannattaisi tietenkin panostaa enemmän tähän ehkä vuoden parhaaseen myyntisesonkiin, mutta Hannahuuhaa on oman tiensä kulkija eikä yritä olla muuta kuin on. Rehellisesti ja reilusti. Tietenkin toivon, että joku ostaisi Huuhaa-juttuja pukinkonttiin, ihan niitä ei vain jouluun tarkoitettujakin. Kyllähän ne lahjaksi sopivat!

Tonttutähti

Paperitähdet

Paperitähdet

Paperitähdet


Joulusydämet

Joulukorttien lähettämisenkin olen lopettanut jo vuosikymmeniä sitten. Vain kolme korttia lähtee tästä taloudesta, mutta ne ovatkin kyllä sitten sitäkin tärkeämpiä. Töissä ollessani annoin myös oppilaille joulukortit ennen lomille lompsimista. Taisin ehkä antaa työkavereillekin, mutta siitä en enää ole ihan varma... Joululahjojakaan en osta. Se on ihan yhteisesti perheen ja suvun kanssa sovittu, joten ei huonoa omaatuntoa.

En juurikaan koristele kotia jouluna. Meidän tuvassa on joulu ainainen! Siitä pitävät huolen punainen ja vihreä, jotka ovat vallitsevat tehostevärit hirren ja valkoisen rinnalla. Ja tavaraa on niin runsaasti, että joulukoristeet eivät edes erottuisi joukosta! Joitakin joulukoristeita pidän esillä ympäri vuoden, kun sopivat niin kivasti muuhun sekamelskaan. Joulukalenterin virkaa toimittava puuauto (Kasvihuoneilmiöstä aikanaan ostettu) tuodaan kyllä vintistä tupaan vain joulun ajaksi ja laatikoihin laitetaan suklaakonvehteja. Ihan luvallista herkuttelua!

Joulukalenteri



Miehen "pajan" oveen navetalle laitetaan joulusydänkranssi, joita ostin useammankin joku vuosi sitten Kiskon Kivimakasiinin joulumyyjäisistä. Niitä ja monia muita risu- ja kranssitöitä tekee Karin Amur Kiskosta. Olen tänä vuonna menossa itsekin sinne myymään Huuhaata, jo toisen kerran!

Sydänrisukranssi

Lopuksi palaan vielä alkusanoihini. Etten muka ole minkään juhlan ihmisiä. Olenhan minä!
ELÄMÄ ON YHTÄ JUHLAA!


Kippis!

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Alakoulun käsityöt


Farkkukierrätysideoita


Hannahuuhaa pääsi jälleen vierailulle varsinaiselle työpaikalleen, josta jo toista vuotta "taukoilee". Nyt vuorossa oli kutosluokan toinen puolisko. Oppilaat siis opiskelevat puoliksi "puukässässä" ja "rättikässässä" vuoden aikana. Nykyäänhän ei tätä jakoa enää pitäisi tehdä, vaan puhua pelkästään käsitöistä ja tehdä "poikkitaiteellisia" töitä. Samaan aikaan on taito- ja taideaineista vähennetty niin maan perusteellisesti tunteja! Tilaa tehdään yhteiskuntaopille, historialle, ruotsille ja ylipäätään lukuaineille. En pidä tästä suunnasta. Näin lasten oikeuksien päivänä olisi hyvä miettiä oikeasti niitä lapsen oikeuksia. Mielestäni lapsen tärkein oikeus on olla lapsi. Se tarkoittaa leikkiä ja kaikenlaista mielekästä tekemistä, ei pänttäämistä. Sen aikakin kyllä ehtii tulla! No, nyt menee kovasti jo syvälliseksi...

Olipa kuitenkin tosi kivaa nähdä työkavereita ja oppilaita!

Kollegat


Aiemmassa postauksessani kouluvierailusta kerroinkin tästä loistavasta käsityöteemasta eli farkkukierrätyksestä. Siihen liittyviä ja vinkkejä antavia kirjojakin jo löytyy, mutten lähde tässä niitä esittelemään. Ehkä sen teen vielä joskus...Ehkä jopa kirjoitan sellaisen joskus😆.
Kuvissa kuitenkin vinkkejä, mitä (alakoulun) oppilaiden kanssa farkuista voisi tehdä: kissanleluja (hiiret), koiralle vetoleluja (lattialla), avaimenperiä, tossuja, tyynyjä... ja Hannahuuhaan mallistosta voit löytää lisää ideoita!

Koiran vetolelu

Farkkutossut

Kissanlelut

Ope auttaa

Avaimenperä

Farkkutossut

Vuorillinen farkkupussukka

Farkkupöllö

Koiran vetolelu





keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Tuotekuvaus

Eilen oli hauska päivä. Sain yksityisopetusta valokuvaamiseen ihan kotikäyntimeiningillä. Opettaja, Marko Ikonen, oli huippukärsivällinen ja avulias edullisuudesta puhumattakaan. Ruokapalkalla piti parin tunnin intensiivisen opetussession. No, hän on kyllä tuttu, että ehkä sekin selittää halvan hinnan. Kyllä se vaan niin on, että suhteita on käytetty aikojen alusta ja tullaan käyttämään vastedeskin. Eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa, väärää tai arveluttavaa. Siis jos se ei ole keneltäkään pois eikä estä tai hankaloita muita. Suuria eettisiä kysymyksiä...

Kuvauskohteina oli Huuhaa-tuotteita, joista keskityimme muutamaan opetus- ja harjoitusmielessä. Niinhän se on, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jos kuva on vielä hyvä, se edistää myyntiäkin. Otoksia kertyi varmaan ainakin tuhat, joten sadantuhannen sanan edestä kuvattiin😂. Olen ehkä maininnutkin, että vaikka kovasti tykkään visuaalisuudesta ja estetiikasta (jonka taju  itselläni ehkä on hieman  omalaatuinen), en innostu laisinkaan kuvaamisesta ja kameran tekniikasta. Visioita ja ideoita kyllä piisaa, mutta kun ne eivät siirry suoraan kameran linssin läpi muiden ihailtaviksi ja ihmeteltäviksi!!!
Diiliimme kuului vielä sisustustyynyjen kuvaus ja niiden syvääminen. Jälkimmäisen suorittaa Marko-opettaja, sillä itse en ole (vielä ainakaan) hankkinut syväämistoimintoa sisältävää ohjelmaa. Asiaa jonkin verran tutkineena luulen, ettei ilmaisohjelmissa sellaista olekaan.
Alla olevassa kollaasissa on kaksi omasta mielestäni kivaa, Hannahuuhaa-tyylistä ideaa; kissanleluista onnenpyörä (vaatii ehkä vielä jotain, joka antaisi kuvan lelujen koosta) ja sanaristikkofarkkutyynyt rekvisiittanaan käsi ja jättikynä. Hannahuuhaa ei halua massakuvia, trendikkäitä fiiliskuvia, sellaisia, jotka juuri nyt ovat muotia  - oma "leima" pitää olla! Tai sitä ainakin etsiä. 

Tuotekuvia
Kameran käytön opettelun lisäksi olen alkanut tutustua myös kuvankäsittelymahdollisuuksiin. Vielä olen tukeutunut tietokoneella ihan Windowsin Valokuvat- sovellukseen, mutta kännykällä olen tutkaillut ja kokeillut erilaisia ilmaisia sovelluksia. Silmät vaan tahtovat kovasti väsyä pienen näytön kanssa, joten tietokonetyöskentely ehkä on kuitenkin parempi. Olen juuri tutustunut Fotojet-nimiseen selaimessa toimivaan ilmaisohjelmaan, josta tuntuisi löytyvän omiin tarpeisiini mm. kollaasien tekoon antoisa kattaus. Siitä löytyy myös maksullinen versio, mutta ilmaisessakin tuntuu olevan reilusti ja minulle riittävästi mahdollisuuksia.

Ihan oma juttunsa oli kuvausstudion rakentaminen pieneen torppaamme! Kuvaukset suoritettiin "pubissamme" eli pikkiriikkisessä olohuoneessamme, jossa kaikesta huolimatta taitaa olla eniten vapaata lattiapinta-alaa. Tiettyjä etuja, joita itseltäni ei löydy, oli käytettävissä. Opettajan salama ja mikälie-valohärpäke auttoivat kovasti valaistuksen kanssa. Valoasiaan pitäneekin yrittää kehitellä omat systeemit joko ihan rahalla tai kekseliäällä luovuudella tai niiden yhdistelmällä.

Kameran "takana" olikin sitten se perinteinen, luultavasti jokaisen kuvaajan hyvin tuntema kaaos, kuten kuvasta näkyy😅. Kuvaajan (minun) päänsisäistä kaaosta en saanut kuvatuksi.

Kuvausjärjestelyjä
Loppukommenttina voin todeta kuitenkin, että kyllä Hannahuuhaa on enemmänkin konkreettisesti ja kotikutoisesti käsillään tekevä. Jos sillä vaan tienaisi riittävästi, ulkoistaisin ilman muuta tämän kuvaamis- ja muun markkinointipuolen...
Tähän mottooni lopetan tälläkin kertaa: ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ.