perjantai 4. lokakuuta 2019

Kansainvälinen eläintenpäivä 4.10.2019

Pidetään huolta lemmikeistämme ja samalla myös luonnon eläimistä! Videolla meidän lemmikit pitävät huolta toisistaan💓💓


torstai 26. syyskuuta 2019

Portfolion pakertamista

Kyllä niin epäusko iskee, kun koittaa saada jonkinlaisen portfolion aikaiseksi aikaansaannoksistaan! Siis ihan joka suhteessa. Ensinnäkin pohdin, miten sen teen, onko perinteinen "kuvakansio" vai jonkinlainen digitaalinen, Powerpoint...? No, olen päättänyt tehdä ihan paperisen leikkaaliimaa-kansion. Sen kanssa sitten liikkeisiin sissimarkkinoimaan ja saamaan tuotteitaan jonnekin myyntiin. Olen jo joitain sivuja tehnytkin, kun iski täydellinen epäusko ja -toivo. Kuvat on aivan ala-arvoisia, joiden laatua tulostin vielä heikentää. Nyt on hyvät neuvot ja vinkit tarpeen!!! Lähden niitä hakemaan.

Portfoliotaistelua

Huuhaa-housut

Sain vinkin "Joka tyypin kaavakirjasta" ja se sai tarttumaan pitkään hautuneeseen ajatukseen Huuhaan housumallistosta. Itse pidän leveälahkeisista, mukavaa (=joustavaa) kangasta olevista housuista, jotka piilottavat vähän paremmin paksut cowboy-jalkani. Sellaiset ovat vielä kaiken lisäksi todella helppotekoiset, kunhan on kaavat olemassa. Itse en niiden muokkaamiseen kykene. Tein itselleni koekappaleet ja olen kovasti tyytyväinen! Olen jo aikaa sitten ostanut kankaankin, josta housut halusin. Pohdittavaa ja parannettavaa kyllä vielä riittää.

Joka tyypin kaavakirja, perusvaatteiden kaavoja aika hyvä kokoelma. Tosin suunnittelemaani tunikakaavaa ei löydy...

Piirsin koon L kaavat säästeliäänä palasille, joita löysin. Lahkeen pituuden kanssa piti siis vähän säätää ja tehdä "jatkopalat".

Ohjeessa neuvottiin lisäämään lahkeeseen ja vyötäröön 3 cm, mutta kaavaa pikaiseen sovitettuani totesin, että minun vatsapömppöni vaatii vähän enemmän. Samoin lahkeeseen lisäsin enemmän, sillä vaikken todellakaan ole mikään pitkäsääri, ovat valmishousutkin usein minulle lyhyet. Nykymuoti...

Sen verran olen jo ommella hurautellut, että olen huomannut koneen neulavalinnan vaikuttavan ompelujälkeen ja ylipäänsä ompelun sujumiseen. Siispä farkkuneulan tilalle Strech-neula.

Housujen kangas on joustavaa, joten sen mukainen neula koneeseen!

Pähkäilin hetken ommelvalinnan kanssa. En ole oikein aiemmin ollut tyytyväinen kuvan jousto-ompeleeseen, mutta päädyin kuitenkin siihen erilaisia ompeleita kokeiltuani. Tosin en edelleenkään ole ihan tyytyväinen, mutta tavallisella koti-Husqvarnallani (Hussella) ei niin paljoa vaihtoehtoja ole. Tyydyn siis tähän. Lahkeen ompeluun taas käytin pitkää ja kapeaa siksakia. Enkä ole siihen yhtään tyytyväinen, mutta sillä mennään ja kelpaavat itselleni. Pitää selvitellä vaihtoehtoja!


Paras ommelvaihtoehto minun koneellani on tämä. Ei täydellinen, mutta kelpaa.

Ääh, kyllä en osaa ottaa edustavaa kuvaa! Eikä mallikaan ole ihan niitä kuvauksellisimpia. Housut näyttävät omasta mielestäni varsin hauskoilta ja paljon paremmilta livenä. Vai onko niin, että kuva paljastaakin, että ne on ihan pepusta...? Täytyypä kysellä luotettujen ihmisten mielipidettä!

Koita nyt sitten ottaa edustava kuva iha ite...höh! No, housut on jalassa ja toimivat! Käytettykin jo, oikein ihmisten ilmoilla.
Kaiken kaikkiaan jalostamisen arvoinen juttu Huuhaa-valikoimaan! Vai onko kuitenkaan? Onko Hannahuuhaa jo profiloinut itsensä sisustuspuolelle...? No nyt tiedän kuitenkin, mistä saan kaavat muun kokoisillekin ihmisille. Sitä vaan pohdin, että pitäisikö olla kokeiluversiot eri kokoisina...vai teenkö vaan itselleni erilaisia versioita malliksi. Toisaalta, Huuhaa ei osta isoja määriä kankaita, joten voinko edes sitten tarjota samanlaisia muille? Eipä ole kirppareillakaan kauheasti tullut sopivia kankaita vastaan. Entä asiakkaan omasta kankaasta? Laittaisitko sinä jalkaasi? Ollaan elämää suurempien kysymysten äärellä! No, jätän tämän asian hautumaan. Asioilla on tapana järjestyä!

Roikkokissa koiralle

Olen pitkään pohtinut erilaista koiranlelua farkkuluun lisäksi ja varsinkin roikottajakoirille.Siskon kultainen noutaja on tyypillinen edustaja: ei revi, vaan on aina kantamassa jotain suussaan. Eilen sain "älynväläyksen" ja hetihän piti ryhtyä hommiin! Valmiiksi tuli prototyyppi, joka saa jäädä oman koiran lelulaatikkoon. Prosessin aikana olin pitkään sitä mieltä, että susi tulee, kissasta. Päätin kuitenkin tehdä loppuun testimielessä ajatellen, että tehdessä ajatus kirkastuu ja ongelmat ratkeavat. Ja niin kävikin: roikkokissa tulee tuotantoon!

Prototyyppi valmiina! 

Tein tarkoituksella puoliskot vähän eri tekniikalla selvittääkseni, millä tavalla kannattaisi kustannus- ja työtuntitehokkaasti tehdä. Selvisi ja ratkaisu tuli tehtyä.

Tämä koekappale kelpasi Elsalle ja Elsalle se jääkin.

Seuraavissa kuvissa hieman työvaiheita, jotka kannattaa kelata alhaalta ylöspäin.

Kierrätystä ja kestävää kehitystä täyttömateriaalinkin suhteen: kissantaljoista yli jääneet vanut, kangassilppu yms talteen ja lelujen täytemateriaaliksi.

okjn

Kustannustehokkuuden kannalta roikkokissaa ei kannata tehdä monesta palasta, aivan liian aikaa vievää!


Tietotekniikka avuksi: ajatus on tehdä roikkokissasta myös pienempi versio, joten ei muuta kun tulostamaan kuva alkuperäisestä ja siinähän se! Tosin pienempi voi olla jo liian hankala täyttää ja ommella niin, että tulee siisti ja edelleen tunnistettava kissan muoto... sekin pitää testata.


Valmis kaava.
Selkää lyhensin hieman, siksi maalarinteippi.


Kaavan piirtäminen ja leikkaaminen olikin aika haastava projekti!!!
Roikkokissan ongelmia, jotka prototyyppiä tehdessä enimmäkseen ratkesivat.

  • päällisen tekniikka; monta farkkupalaa vai yhdestä palasta nauha-, kangas- ja pitsipaloilla somistaen. Tässä totesin jälkimmäisen paremmaksi vaihtoehdoksi.
  • täyttäminen; häntä, tassut ja korvat osoittautuivat haasteeksi, kuten kyllä arvasinkin. Tämäkin helpottuu, kun teen vartalon yhtenäisestä palasta.
  • kasvot; pitäisikö maalata kissalle naama...? Tämä ratkaisu on vielä lopullisesti tekemättä, mutta tällä hetkellä ajattelin jättää maalaamatta.
  • päällikangas; farkku on aika jäykkää roikotettavuuden näkökulmasta. Mutta korvaavaa kangastakaan en heti keksi; fleece (tai muu joustava kangas) ainakin on aika hankala ommella siististi...ainakin minun taidoilla. Toisaalta Hannahuuhaan yksi päämateriaaleista on juuri farkku, joten siitä tehdään ainakin alkuun!

maanantai 23. syyskuuta 2019

Muistamisia tilauksesta

Hannahuuhaa valmistaa tilauksesta erilaisia lahjoja ja muistamisia päivänsankareille; jokaiselle saajalle jotain henkilökohtaisempaa ja ehdottoman yksilöllistä!

Vanhempani viettivät kultahääpäivää 21.9. ja tyypilliseen tapaani viime tingassa älysin, että voisinhan jotakin yrittää muistoksi väsätä. No, aikaa oli vain pari päivää, joten mitään kauhean suurta kehitystyötä en ehtinyt suorittaa. Veli oli juuri laittanut perheemme WhatsAppiin kuvan heistä kilistelemässä veljen keikalla, joten siitä sitten lähdin! Tulostin kuvan ja ajatus oli liiman avulla siirtää se puulle (peilikuva). No mutta! Mistä puu??? Pikaista pohdintaa ja penkomista; löytyi "leipälapio", turhake omista nurkista. Ei mikään edes hieno, mutta tasaista puupintaa! Siihen siis täräytin ja samalla mietin armottomalla draivilla, mitä muuta siihen äkkiä saan viritettyä... Puuornamentteja, -numeroita ja -sydämiä löytyi! Lopputulos ei ansaitse Huuhaan kriittisessä arvioinnissa kovinkaan kiitettävää arvosanaa, mutta tulipa nyt jotenkin muistettua - samana päivänä pidettyä omaa ristiäisjuhlapäivääkin😉.
Äidin ja isän kultahääpäivä oli juuri 21.9. Minäkin olin jo olemassa silloin ja samana päivänä vietettiin minun ristiäiseni.


Neljä sydäntä viittaavat neljään jälkeläiseen...


Liimalla saa kätevästi tehtyä tavallisesta kopiopaperikuvasta siirtokuvan puulle. Pitää vaan muistaa, että lopputulos on peilikuva.

Ystäväni mies täyttää lokakuussa maagiset 50 vuotta. Hän on tarkka ja säästeliäs mies, etenkin vaatteiden suhteen; loppuun asti pidetään! Ystävä antoi tehtäväksi kehitellä tyynyn loppuunkäytettyjen farkkujen itse valitusta lehmäpaikasta sekä Karhun ruutupaidasta. Mies oli ihastellut (!) aikaisempaa suojelusenkeliaiheista kanavatyötyynyäni todeten, että olisipa kiva, kun olisi oma suojelusenkelityyny...farkku tyynyn lisämateriaalina taas juontaa siihen, että olen aiemmin tehnyt heille kaketaskukkeen (näet sen tästä linkistä Kaketaskuke, koko xl). Täytyyhän nyt sisustukseen saada linjaa! Toivottavasti ei ja tuskinpa tyynyn saaja käy katselemassa blogiani, ettei yllätys paljastu, hui! Jännitystä kehiin...


Tyynyn elementit: suojelusenkelikanavatyö, ruutupaitaa sekä farkkujen lehmäpaikka.

Seuraavassa kuvassa etu- ja takakappale tyynyyn. Tähän tuli vielä vähän lisää säätöjä; Karhu-logo paidasta sekä kuviota Marko-sydämeen.

Erityisen iloinen olen siitä, että älysin käyttää hyväkseni paidan nappilistaa taustassa! 

Sydämeen (kangas saajan farkuista) töpötin miehen nimen mustalla ja mandalasapluunan kulmalla vähän valkoista.

Unohdinpa sitten ottaa kuvaa valmiista tyynystä, kun jo annoin pois...saan kyllä vielä kuvattua, joten lopputulos nähdään ehkä täälläkin... Olen tyytyväinen lopputulokseen, samoin ystäväni.

Yksi essukin meni tilauksesta lahjaksi; Posiolle asti!!! Saajaa en tunne ollenkaan, mutta tilaaja halusi juuri samantyyppisen, joka Huuhaa-puodissa esillä oli (ensimmäinen harjoituskappale naapurille).

Tämä essu matkasi lahjaksi kyläpaikan emännälle Posiolle asti!

Koulumme rehtorikin täytti helmikuussa 50 vuotta. Niinkuin nyt tuntuvat kaikki tekevän...😂😱
Hän on varsinainen Mersu-mies ja samaa vuosikertaa kun ollaan, olemme viettäneet nuoruutemme vahvasti Levis-farkuissa. Siinä siis ainekset "korttiin", jonka tekemisen työkaverit delegoivat Hannahuuhaalle. Mersu-avaimenperästä käytiin kyllä keskustelua oman miehen kanssa, joka on hillonnut avaimenperää sitten joskus tulevaisuudessa hankittavaan Mersuunsa. Minä kun pakotin hänet myymään oman vanhan, karmean mersunsa...sydämetön akka! Ikean "3D-kehys" oli kulkeutunut minulle siskon ylijäämävarastosta. Tästäkään ei tietenkään ole tämän parempaa kuvaa...

viisikymppisen Mersu-miehen "kortti".

torstai 19. syyskuuta 2019

"PR-toimintaa"; vierailu koulussa

Nuorena vitsa väännettävä, sanotaan... Hannahuuhaa kutsuttiin kollegan toimesta Toijan koulun kutosluokkalaisten käsityötunnille esittelemään farkkutuotteitaan. Heillä kun teemana on kierrätys ja nimenomaan farkkukierrätys! Olisikohan varhaista rekrytointia Hannahuuhaan kiire-/kesätyöntekijöiksi? Suuret suunnitelmat, suuri suu...

"Ja tänne voi sitten sujauttaa vaikka kännykän tai kaukosäätimen..."


Kyllä vaan niin hienosti ja keskittyneesti muksut kuuntelivat Hannahuuhaan jutustelua! Taito tallella😆. Vuorossa koiran farkkuluiden esittely. Ja sellaisenhan yksi oppilas tekikin!

Olipa todella mukavaa piipahtaa varsinaisen ammattinsa parissa! Ei tuntunut olleen tatsi kadonnut! Kollegan kertoman mukaan puolikas ryhmä, joka parhaillaan puutöissä, oli ollut ihan pettynyt, kun eivät päässeet mukaan. Tottahan nyt tietenkin niin sanotaan, sekin on selvä. Mutta riemunhuutoja oli kuulunut, kun kollega oli kertonut minun tulevan toisenkin kerran heillekin "esiintymään". Eli kai on sitten mentävä...😉.

Sopivasti mahtui mallisto kolmeen kestokassiin. Kertakantamisella selvisi ylämäen parkkipaikalta koululle.


Olin varannut materiaalit avaimenperiä varten jokaiselle, jos aikaa jäisi. Osa oli nimittäin saanut jo työnsä valmiiksi ja osalla oli kesken. Siinä sitten sai heitellä vinkkejä ja ohjeita ihan asiantuntijan roolissa! Osa ehti aloittaa avaimenperänkin kanssa ja minua ilahdutti heidän kekseliäisyytensä; kukaan ei tehnytkään ihan mallin mukaisesti, vaan kehitteli jonkin oman versionsa. Luovia tyyppejä! Harmi vain, että ainoastaan yksi sai omansa valmiiksi asti, enkä hölmö ehtinyt ja tajunnut ottaa valmiista kuvaa!

Hän keksi tehdä o-kirjaimen avaimenperäksi nimensä alkukirjaimen mukaan ja sai työnsä valmiiksi asti. Harmi, että jäi valmis työ kuvaamatta! Yksinkertainen ja hauska idea, jota voisin vaikka vähän "lainata" ja muokata...

Tässä syntyy O-avaimenperä.

Tyttöjen keskuudessa on nyt kovassa huudossa minun aikakauteni hiuslenksu eli donitsi. Nykyisin sen nimi on scruntchy, jos oikein muistan ja kuulin... jotakin sinne päin.

Tässä syntyy ohuehkosta farkkukankaasta hiusdonitsi eli "scrunchy" nykyiseltä nimeltään.


Pähkäilyä, miten purkki olisi parasta päällystää...


Kaketaskuke!!! Tämän version haluan ehdottomasti nähdä valmiina! Oppilaan oma idea ja alku, johon sain heitellä toteutusehdotuksia.


Hän halusi tehdä avaimenperän valkoisesta denimistä. Ei ehtinyt ihan valmiiksi vielä...


Musamuksut keksivät koiran farkkuluille myös musiikillista käyttöä. Hyvät rytmit!

Kyllä hurahti tuplatunti tuplanopeasti! Eipä tuo ole poissuljettu vaihtoehtokaan palata vuoden päästä näihin hommiin... Varma tulo, pitkät lomat😂😉😎. Mutta kyllä huuhailla pitää saada, on se Luova- Luttinen sisälläni kuitenkin niin vahvasti olkapäätä koputtelemassa!